Essi Hirvikoski ja Krista Salmi kartoittivat sosionomi (AMK) -opinnäytetyössään jaksamista ja tuen tarvettta masennusta sairastavien omaisilla. Opinnäytetyö toteutettiin kyselynä, johon osallistui omaisia Salon seudulta. Tulokset kertovat niin luotettavan tiedon, sosiaalisen verkoston kuin mielekkään tekemisenkin tärkeydestä raskaissa elämäntilanteissa.

Tutkielman tarkoituksena oli tutkia omaisten jaksamista, silloin kun heidän läheisensä on sairastunut masennukseen. Lisäksi tutkielmalla pyrittiin kartoittamaan, millaisia keinoja omaisilla on hyvinvointinsa ylläpitämiseksi. Tavoitteena oli ottaa omaiset huomioon ja saada heidän äänensä kuuluviin tuottamalla tietoa omaisten kokemuksista omasta jaksamisestaan ja hyvinvointinsa ylläpitämisestä. Opinnäytetyön toimeksiantajana oli FinFami  Salon seudun mielenterveysomaiset ry.

Opinnäytetyössä haettiin tietoa seuraaviin kysymyksiin: Miten masentuneen omaiset kokevat oman jaksamisensa? Minkälaisia keinoja masentuneen omaisilla on hyvinvointinsa säilyttämiseksi? Saavatko masentuneen omaiset riittävästi tukea ja apua hoitohenkilökunnalta?

Opinnäytetyön tuloksista ilmeni, että suurin osa vastaajien läheisistä tarvitsee ainakin jonkin verran tukea tilanteeseensa, eikä selviydy täysin yksin. Yli puolet vastaajista koki fyysisen terveytensä hyväksi. Vastausten perusteella fyysisessä terveydessä olisi kuitenkin vielä kehitettävää, jotta saavutettaisiin kokonaisvaltainen hyvinvointi kaikkien terveyden osa-alueiden kannalta. Kuten fyysisessä terveydessä, myös psyykkisessä terveydessä suurin osa vastaajista kokee olevansa tyytyväisiä mielensä hyvinvointiin. Hirvikoski ja Salmi toteavat, että omaisen on tärkeää tunnistaa omat rajansa, jotta vältyttäisiin niin sanotulta masennuksen siirtymiseltä toiselle. Fyysisen ja psyykkisen terveyden lisäksi terveyden osa-alueisiin lukeutuu myös sosiaalinen terveys. Osalta kyselyyn vastanneista löytyy sosiaalista verkostoa, mutta kaikilla näin hyvää tilannetta ei ole.

Mielekkääksi tekemiseksi nousivat kyselyssä vahvasti esille harrastukset, jotka ovat myös omaisten keinoja hyvinvoinnin säilyttämiseksi. Harrastukset ovat omaisille erittäin tärkeitä, jotta myös omaa elämää muistettaisiin elää. Huoli läheisestä ei saisi olla valtavana tekijänä elämässä. Suurina hyvinvoinnin ylläpitämisen tekijöinä olivat myös uni, sosiaaliset verkostot ja sosiaalisten suhteiden kautta saatu vertaistuki. Keinoja hyvinvoinnin säilyttämiseen vastaajilta löytyy kiitettävästi, ja suurin osa vastaajista kokee nämä keinot tärkeiksi. Pieni osa vastaajista ei kuitenkaan näe keinoja tärkeiksi itselleen, ja Hirvikoski ja Salmi huomauttavatkin, että keinot hyvinvoinnin säilyttämiseen ovat yksilöllisiä ja jokainen kokee ne eri tavalla. On kuitenkin tärkeää, että jokaisen omaisen elämästä löytyisi edes yksi keino tai tekijä, joka auttaisi omaista jaksamaan paremmin ja ylläpitämään hyvinvointia.

Omaiset kokevat saaneensa eniten tietoa masennuksesta internetistä. Tämän voidaan nähdä tarkoittavan sitä, että omaiset ovat itse hakeneet sieltä tietoa. Moni omainen on kokenut myös suureksi avuksi omaisyhdistykset, joista he ovat saaneet luotettavaa tietoa sairaudesta ja tukea jaksamiseen. Hoitohenkilökunnalta vastaajat kokivat saaneensa vähiten tietoa masennukseen liittyen. Opinnäytetyön tekijät toteavatkin, että vastausten perusteella hoitohenkilökunnan tulisi ottaa omaiset aktiivisemmin huomioon läheisen masennuksen hoidossa, ja heidän mielestään terveydenhuollon ammattilaisten tulisi ottaa vastuuta myös omaisten hyvinvoinnista, jotta potilaan hyvinvointia voitaisiin tukea mahdollisimman kattavasti. Omaiset otetaan hoitotilanteissa huomioon aikaisempaa paremmin, mutta tilanteen ollessa vielä murroksessa yhdistykset toimivat pelastavana tekijänä omaisille.

Opinnäytetyö on luettavissa osoitteessa: https://www.theseus.fi/handle/10024/334140