Omaisten tarinat

Omaisten tekstejä tähän

FinFami Salon vertaiset

Yhdistyksen vapaaehtoisina toimivat vertaiset ymmärtävät omakohtaisen kokemuksensa kautta, miten läheisen sairastaminen vaikuttaa elämään. Toiminnassamme on mukana useita vertaisia, joita voi pyytää mukaan vertaistueksi omaisneuvontatapaamisiin omaisen/läheisen toivoessa. Esittelemme alla muutaman heistä.

Vertaisella on kokemusta oman lapsensa masennuksesta ja äitinsä mielialahäiriöstä. Hän tuli yhdistyksen vertaiseksi vuonna 2012 Auttava omainen -projektin kautta.

 

Vertaisena pystyn omalta osaltani hieman keventämään omaisten taakkaa, ja se tuo myös itselleni hyvän mielen.

Nainen, 55 vuotta
Nainen, 55 vuotta

Vertainen

55-vuotias nainen

Annamari Lindroos, 48 vuotta
Annamari Lindroos, 48 vuotta

Vertainen

Annamari on 48-vuotias kahden sairastavan lapsen äiti.

Annamarilla on kokemusta lastensa eriasteisista psyykkisistä sairastamisista – avohoidon puolelta sekä osastohoidosta ja pakkohoidosta. Annamari ohjautui vuonna 2014 yhdistyksen vertaistuen piiriin ja kokee saaneensa vertaistuesta apua.

Vuonna 2015 Annamari kouluttautui itse FinFamin vertaiseksi, tukihenkilöksi ja vertaisryhmien ohjaajaksi. Hän toimii yhdistyksessä myös kokemuskouluttajana sekä Tyksin kokemusasiantuntijana.

”Marialla” on kokemusta kahden keskivaikeaa masennusta sairastaneen lapsen äitinä. Toinen lapsista sairastui masennukseen lukioikäisenä ja toinen kaksikymppisenä kroonisen sairauden seurauksena. Kumpikin lapsi sairasti muutaman vuoden ajan, ja terapiajaksot auttoivat. Maria on ollut tukena myös ystävilleen, joilla on ollut erilaisia mielenterveyden ongelmia.

Kun ensimmäisen lapsen masennus oli selätetty, Maria koki, että hän voisi auttaa kokemuksellaan myös muita, joiden läheinen sairastaa. Hän kouluttautui vertaiseksi vuonna 2012 Auttava omainen -projektin myötä ja on siitä lähtien toiminut yhdistyksessä vertaisena. Hän kokee saaneensa myös itse tukea yhdistyksen toiminnan kautta.

 

Kun tuntee omaisten huolen ja neuvottomuuden, niin mielelläni autan, kun olen jo kokenut samantapaista itse. Toivon, että voisin näin tuoda omaiselle helposta tai toivon tunnetta ja auttaa häntä muistamaan oman jaksamisensa tärkeyden.

"Maria", 64 vuotta
"Maria", 64 vuotta

Vertainen

Omaisten tarinoita ja ajatuksia

Tästä osiosta voit lukea omaisten ajatuksia ja kokemuksia sairastuneen rinnalla.

Vain elämää, ei sen enempää

Minun tarinani. Vaimollani on kaksisuuntainen mielialahäiriö ollut 13 vuotta diagnosoituna. Paljon pitempäänkin todellisuudessa. Tiedän, että en oikein täytä suomalaisen miehen roolimallia, ”kestä kaikki yksin tai mene saunan taakse ja ammu kuula kalloosi”. Minä otan kiitollisuudella vastaan avun, vaikka se tulee minun tyttäreni ikäisiltä ammattilaisilta/vertaisilta. Jospa nämä rivit pelastaisivat edes yhden sieltä saunan takaa, niin olisin onnellinen.

Syy että kirjoitan nimimerkillä on, että suojelen vaimoani häpeältä ja lapsiani myötähäpeältä. Minä en jaksa hävetä enää.

– Jokke

Ystävyydestä

Tässä yhteydessä luen ystävikseni myös ammattiauttajat ja FinFamin väen. Sain niin mahtavaa tukea joka puolelta ja sain kokea hienoa välittämistä minun hyvinvoinnistani. Ensimmäinen teko tuli mielenterveystoimiston ihmiseltä, kun lähetin hätähuudon sinne. Perui koulutuksen ja alkoi hoitaa asiaani.

Kysymykseen, kuinka läheisen sairaus on muuttanut minua, vastaisin ”ehkä pientä kasvua ihmisenä havaittavissa”.

Jossain muussa yhteydessä minulta kysyttiin, onko minun helppo unohtaa kohtaamani harmit elämässä. Vastasin, että jos sinulla on iso ongelma, kuten esimerkiksi minulla, ei sitä voi unohtaa. Se on osa sinun elämääsi. Aina läsnä. Mutta se iso asia tekee se, ettet sinä hevin hetkahda pikku murheista!

Toinen juttu, mitä olen oppinut vaimon sairauden myötä: Maailmassa on paljon myös hyvyyttä, välittämistä, auttamista! Olen tavattoman kiitollinen ystävistäni MT-toimistolla, FinFamissa, vertaistuessa ja siviilissä. Siitä rakkaudesta aina touhutaan. Eihän siitä ole pahimmillaan, huonolla tuurilla, kuin harmia. Mutta jos sinulla on hyvä ystävä, hän ei petä koskaan.

– Jokke

Matka surulliseen maahan

 

Tytär muutti surulliseen maahan meiltä kysymättä.

Pihakuusen suojassa peto vaati mukaansa:

Kukaan ei kaipaa!

Kaikille olet taakka!

se huusi.

Koko yön lapseni taisteli ääntä vastaan

 veitsi kädessään ja

 veistä vastaan. 

Isä  äiti ja pikkukoira nukkuivat sikeästi

Eikä kukaan käynyt siunaamaan

Ei nostanut taakkaa pois.

Minun lapseltani.

-Kiisa J.

 

Yli puolet

 

Huusit raivoissasi:

Miksi aina vaan sun  tunteilla äiti on merkitystä

Miksi sua pitää varoa ja vain sun tunteita aina ottaa huomioon

Et voinut tietää

että minun oli ihan pakko masentua

jotta kaikki raskas valuisi lopulta

ulos

Tunteiden syöksysynnytys

teminaalihoitojen

hautajaisten

vanhustenhoidon

työn  ja ainaisen opiskelun

kodinhoidon

Edelliseltä sukupolvelta perittyjen

Ehdottomien Pakkojen ja

Lukemattomien Synnyinvelvollisuuksien keskellä.

Repeämiä ei voinut välttää.

Olisi tarvittu kyllä koko perhe

tehohoitoa ja vierihoitoa.

Jäit niin yksin

uhmasilmä itkusuu.

-Puolet masentuneiden vanhempien lapsista masentuu.

-Kiisa J.